Kevät on tulossa kohisten. Perjantaina saatiin vihdoin pihaa siivottua, autot pestyä ja tulipa siinä illalla puunattua vielä Lyylikin. Meillä on kärsitty räkätaudista, mutta nyt kun minä juuri olen parantumassa alkoi Matti aivastella ja räkiä 
no jospa se pian ohi menisi.
Allu on kuntoutunut hyvin, jalkaa käyttää jo ihan kohtuullisesti. Kipuja ei ole ja meno onkin välillä tosi villiä. Ensi perjantaina olisi sitten kontrollikuvaus jossa katsotaan miten siellä luut luutuu ja paraneminen edistyy.
Kovasti polttelee myös näyttelykehät, Lyylille pitäis sitä sertiä jahdata 
Lyylistä on pentujen jälkeen tullut entistä enemmän "hellari" eli viihtyy sylissä rapsuteltavana ja on muutenkin aivan ihqu.
Lukuunottamatta yhtä pientä vikaa 
Tiitun ja Lyylin välit on mennyt totaalisesti poikki. Syynä tähän on seuraavanlainen episodi. Molemmilla alkoi juoksut joulun aikaan. no tammikuun alussa molempien hormoonit oli kait siinä mallissa että pienestäkin väärästä ilmeestä/eleestä ruettiin murisemaan. Alluhan ei tietenkään ymmärtänyt akkojen hormoonihommista mitään vaan halusi leikkiä Tiitun kanssa. Lyyli siitä suivaantui ja ilmeisesti halusi suojella Allua. Syntyi oikein kunnon akkatappelu. Ensimäisellä kerralla tilanne rauhoittui kun saatiin koirat irti toisistaan mutta toisella kerralla (noin viikon väliä) otettiin yhteen oikein kunnolla. (Tiitu ei ollut unohtanut tilannetta vaan irvisteli Lyylille ja Lyyli kävi kiinni) Veri lensi ja koirat huusi, isäntä huusi samoin emäntä. No koirat saatiin erilleen ja veren vuodatus loppui. MUTTA nyt tilanne onkin se ettei Tiitu voi sietää Lyyliä silmissään, murisee ja kävisi heti kimppuun jos saisi tilaisuuden.Nyt sitten eletään niin että jompi kumpi nartuista on portin takana, yhdessä niitä ei vapaana voi pitää tai toisesta tulee ruumis Allua kohtaan kumpikaan ei ole vihamielinen. Molemmat, sekä Tiitu että Lyyli on mitä ihanimpia koiria erikseen, yhdessä niistä vain tulee räjähdys. 
Maaliskuun puolivälissä kävin Setäni hautajaisissa Turussa. Aikataulu oli tiukka mutta sain kuin sainkin järjestettyä hetken laatuaikaa Johannan, Markuksen ja Adan ( Marmatin Amored) luona. Ja voi kuinka ihanan reippaan beagletytön Johanna ja Markus onkaan saanut koulutettua. Ada osasi vaikka mitä temppuja ja käyttäytyi muutenkin fiksusti. Paljon oli Adassa Lyylin piirteitä ja pusutella tämä lurppana ainakin osasi. Tässäpä muutama kuva Adasta.
Ada istuu (jalassa hienot juoksuhousut joten Adastakin on tullut aikuinen)
Ada poseeraa!
Markus, Johanna ja Ada
Kyllä oli ihana seurata kuinka paljon Johanna ja Markus rakasti Adaa ja ilmeisen tyytyväsiä olivat luppikseensa. Kesällä nähdään ja sitten järjestetäänkin oikein kunnon kokoontumisajot ja kootaan koko pentue koolle!
kun joku jaksoi koko ajan leikkiä ja painia. Kovasti juoksivat ja touhusivat kunnes illalla kumpikin oli ihan rättipoikki...
no korjataanpa asia nyt eli :
